Korallit

Koralliriutan tärkeimmät ja näyttävimmät eliöt ovat koralleja.  Niitä löytyy hyvin suuri määrä erityyp­pisiä ja erilaisia yksilöitä. Eri lajien tunnistaminen saattaa olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.  Esimerkiksi joidenkin kivikorallien tunnistamista vaikeuttaa se, että sama koralli on kasvutavaltaan erilainen riippuen siitä, missä päin riuttaa se kasvaa. Pehmytkorallien kohdalla tunnistaminen on välillä melkein toivotonta.   Korallien pääjaottelu tehdään usein karkeasti kolmeen ryhmää:

  • pehmytkorallit

  • kivikorallit

  • muut

Joskus puhutaan vain kahdesta ensimmäisestä ryhmästä.  Ryhmään muut kuuluvat esimerkiksi Milleporidae -heimon tulikorallit, Plumulariidae -heimon viuhkamaiset korallit, Cirrhipathes -suvun nauhakorallit Ceriantharia -heimon putkivuokot, Tubiporidae -heimon tähtipolyypit, jne.

 
Pehmytkorallit ja vuokot

 

Pehmytkorallit ovat sopeutuneet hyvin erilaisiin olosuhteisiin.  Osa kasvaa matalissa vesissä, joissa valon määrä on hyvin suuri. Osa kasvaa luolien katossa melkein pilkkopimeässä. On luultavasti hyvin monia lajeja, joita ei edes tunneta, koska niiden kasvupaikat ovat usein vaikeasti saavutettavissa.

Pehmytkorallit ovat rakentuneet pääasiassa kalsiumkarbonaatista. Tämä kalkkipitoinen materiaali sijaitsee korallin orgaanisissa rakenteissa eli sillä ei ole erillistä “rankaa” niin kuin kivikoralleilla.

Pehmytkorallit voidaan jakaa kahteen pääryhmään – sellaisiin joilla on symbioottinen levä zooksantelli, ja sellaisiin, joilla ei ole. Symbioottisen levän omaavat lajit viihtyvät parhaiten suurehkon tai suuren valomäärän akvaariossa.  Normaalisti ne kasvavat hyvinkin nopeasti ja niitä joudutaan harventamaan aika-ajoin. 

Pehmytkoralleista on helppo leikata fragmentteja (pistokkaita), joista saadaan kasvatettua uusia yhdyskuntia. Tämä pätee koralleihin, joilla on symbioottinen levä.

Aloittelijan kannalta symbioottisen levän omaavat pehmytkorallit ovat juuri oikeita koralleja, joilla aloittaa harrastus.  Ne ovat huomattavasti helpompia kuin kivikorallit ja ovat myös erittäin kauniita. Ainoa niiden “heikkous” on se, että ne eivät siedä suolapitoisuuden suuria muutoksia. Suolapitoisuus ei saisi koskaan laskea alle S = 30 kuin hetkittäin.  Suolapitoisuutta olisikin tarkkailtava säännöllisesti, koska se pyrkii hiipimään alaspäin (aihetta käsitelty sivulla 79 )

Pehmytkorallit, joilla ei ole symbioottista levää, ovat erittäin vaikeita huollettavia ja niitä on ruokittava säännöllisesti planktonruoalla.  Nämä korallit soveltuvat vain kokeneille harrastajille.

Alla on esitetty joukko erilaisia pehmytkoralleja ja vuokkoja. Ne ovat vain joitakin esimerkkejä suuresta valikoimasta.  Mainittakoon vielä, että Indopasifinen merialue (eng Indo-Pacific ocean) käsittää Tyynen ja Intian valtameren Kaakkois-Aasiassa olevat rannikkoalueet.

Vuokkokala ei aina tarvitse isännäkseen vuokkoa vaan se voi ottaa kodikseen myös pehmytkorallin – tässä on kyseessä Sarcophyton sp.
(Tatu Vaajalahti).

 

Linkit koralleja käsitteleviin artikkeleihin löytyy täältä

 

Valonmäärä on kerrottu seuraavasti:
      Suuri valontarve
          Suurehko valontarve
             Matala valontarve

Virtaus on kerrottu seuraavasti:
      kova virtaus
          kohtuullinen virtaus
             vähäinen virtaus

Anthelia spp., 10 cm, Indopasifinen merialue
Valo:
virtaus:

Voi olla herkkä veden laadun tai valon vaihteluille, esimerkkinä aktiivihiilen käytön aloittaminen tai sen määrän lisäys.  Syö mahdollisesti veteen liuenneita ravinteita. Polyypit eivät vetäydy sisään.

Xenia spp., 10 cm, Indopasifinen merialue (kuva Sam Salonen)
Valo:
virtaus:

Vaativat hyvän vedenlaadun. Jotkut lajit voivat kärsiä aktiivihiilen käytöstä suodatuksessa tai kivikorallien läheisyydestä. Kasvaa nopeasti ja saattaa dominoida akvaariota riesaksi asti.

Capnella spp. Indopasifinen merialue
Valo:
virtaus: tai

Tämä on yksi yleisimmistä akvaarioissa pidettävistä koralleista. Se kasvaa nopeasti ja on pitkäikäinen. Se pudottelee oksia, joista kasvaa uusia yksilöitä.  Tämä on yksi ensimmäisistä koralleista, joita alettiin pitää akvaarioissa 1970- luvulla.

Clavularia sp., Indopasifinen merialue, Punainen meri
Valo:
virtaus:

Lajinmääritys on hyvin vaikeaa, koska vastaavia samanlaisia yksilöitä on hyvin paljon.  Kaikkia näitä on helppo pitää.  Sillä on putkimaiset suojakupit, joihin polyypit voivat kokonaan vetäytyä.

Sarcophyton tenuispiculatum, 50cm, Indopasifinen merialue (kuva Tatu Vaajalahti).
Valo:
virtaus: tai

Tämä on erittäin kestävä ja helppohoitoinen laji. Se voi kasvaa halkaisijaltaan 50 cm kokoiseksi. Se on pienenä vaikea tunnistaa, mutta kasvattaa itselleen hyvin paksun jalan, josta se on helppo tunnistaa.

Sinularia dura, Indopasifinen merialue
Valo: tai
Virtaus: tai

Voi olla herkkä voimakkaalle UV-säteilylle.  Se on hyvin yleinen, kestävä ja helppohoitoinen.  Muodostaa lehti- tai kuppimaisia yhdyskuntia, joissa on siellä täällä pieniä polyyppeja.

Lobophytum sp, Indopasifinen merialue (kuva Marko Haaga)
Valo: tai
Virtaus: tai

Muodostaa keskisuuria tai suuria ruskeita tai keltaisia yhdyskuntia.  On kestävä, yleinen ja helppohoitoinen laji.  Luonnossa saattaa löytyä useiden metrien läpimittaisia yhdyskuntia.

Tubipora musica, Indopasifinen merialue
Valo:
Virtaus:

Vaikea pidettävä, koska vaatii hyvin vähäravinteisen veden sekä erittäin voimakkaan valon.  Veden virtauksen on myös oltava voimakas.  Näyttää kivikorallilta, mutta ei ole sellainen.

Zoanthus spp., trooppiset meret. (kuva Sam Salonen)
Valo:
Virtaus:

Esiintyy yleensä matalissa vesissä.  On vaikea tunnistaa eri lajeja toisistaan, mutta kaikki ovat kestäviä ja helppohoitoisia.  Ne lisääntyvät suvuttomasti kasvaen kauniina mattoina kiville.

Discosoma spp., 10 cm, Indopasifinen merialue
Valo:
Virtaus: tai

Paljon erilaisia lajeja, joita on vaikea erottaa toisistaan. Valon määrän lisäys aikaansaa, että koralli joko kutistuu tai laajenee enemmän. Lisääntyy suvuttomasti ja saattaa levitä nopeasti akvaariossa.

“Anemonia” cf. majano, 1- 3 cm, Indopasifinen merialue.
Valo:
Virtaus: tai

Tämä on EI-TOIVOTTU asukki akvaarioon.  On lähes yhtä kiusallinen kuin Aiptasia -vuokko.  Lisääntyy toisinaan hyvin nopeasti, ja saattaa levitä koko akvaarioon ja peittää alleen ja tappaa sellaisia eläimiä, jotka eivät voi liikkua itse.  Poistaminen tapahtuu ruiskuttamalla väkevää kalsiumhydroksidiliosta vuokkoon, jolla sen voi saada kuolemaan.  Ruiskuttaminen onnistuu tähän vuokkoon helpommin kuin Aiptasiaan, koska se ei vetäydy kiinni yhtä nopeasti.

Entacmaea quadricolor, 40cm, Indopasifinen merialue
Valo:
Virtaus:

Virtauksen olisi oltava tasaista.  Tällä vuokolla on ”pullistumat” lonkeroiden päässä ja sillä on voimakas polte, joka vahingoittaa naapurieliöitä, jotka eivät pysty liikkumaan.  Sopii parhaiten omaan akvaarioonsa kodiksi vuokkokaloille.  Se on yksi kestävimmistä vuokoista.  Tavallisesti se on väriltään ruskea tai vihertävän ruskea. Elää tavallisesti kiinnittyneenä korallien oksien joukkoon.

Aiptasia sp., 6 cm, trooppiset ja subtrooppiset meret (kuva Rauno Räsänen)
Valo: tai
Virtaus:

EI TOIVOTTU asukki akvaarioon.  Lisääntyy suvuttomasti hyvin nopeasti muodostaen suuria populaatioita ja voi levittäytyä kaikkialle akvaarioon, jolloin se peittää alleen ja tappaa sellaisia eläimiä, jotka eivät voi liikkua.  Kiusankappale, jota tulisi kaikin tavoin välttää.  Kasvaa kaikenlaisissa olosuhteissa, joten kasvua on vaikea kontrolloida. Sitä ei saa poistaa repimällä tai katkaisemalla, koska se lisääntyy pienistäkin paloista. Ruiskuttamalla väkevää kalsiumhydroksidiliosta siihen saattaa saada sen kuolemaan.  Myös pinsettikala saattaa syödä sitä.

 

 

 

 
Kivikorallit

 

Kivikorallit tarvitsevat riittävän määrän valoa. Niitä ei juuri pysty kasvattamaan loisteputkien alla kuin vain hyvin matalissa akvaarioissa tai siten, että ne ovat veden pinnan läheisyydessä syvemmissä akvaarioissa.  Käytännössä kuitenkin tarvitaan monimetallivalaisimet.

Korallit olisi akvaarioon tuotaessa ensin syytä laittaa pohjalle, mikäli ei tiedetä kuinka voimakkaassa valossa ne aikaisemmin ovat kasvaneet.  Pohjalla ne ovat ensin alkuun vähäisemmässä valossa eikä niiden tällöin pitäisi valkaistua. Viikon kuluttua ne voidaan siirtää halutulle kasvupaikalle.

Kaikki kivikorallit vaativat erittäin hyvän veden laadun ja kalsiumin lisäämisen, koska ne tarvitsevat sitä kalkkirunkonsa kasvattamiseen.

 

Pocillopora damicornis, Indopasifinen merialue (kuva Marko Haaga)
Valo: Virtaus:

Tämä helppohoitoinen ja nopeasti kasvava koralli.  Voidaan lisätä helposti fragmenttipaloista. Muodostaa erilaisia yhdyskuntamuotoja valosta ja virtauksesta riippuen.

Stylophora pistillata,tricolor Indopasifinen merialue (kuva Marko Haaga)
Valo:
Virtaus:

Tämä on kestävä ja suhteellisen helppohoitoinen. Voidaan lisätä helposti fragmenttipaloista. Muodostaa erilaisia yhdyskuntamuotoja valosta ja virtauksesta riippuen. Tavallisesti se on väriltään keltainen tai vihreä ja toisinaan myös pinkki.

Montipora spp., Indopasifinen merialue.
Valo: tai
Virtaus: tai tai kasvupaikasta riippuen

Tätä löytyy oksamaista ja levymäistä muotoa. Helppohoitoinen ja saa hyvin lisättyä fragmenteista. Eri lajeja on vaikea erottaa toisistaan.

Acropora spp., Indopasifinen merialue (kuva Kimmo Sukanen).
Valo:
virtaus:

Kasvupaikasta riippuen esiintyy hyvin erilaisia kasvumuotoja.  Helppohoitoinen. Kasvaa erityisen nopeasti ja saattaa jättää muita varjoonsa eli tämä olisi huomioitava kasvupaikkaa valitessa.  Tätäkin on helppo lisätä fragmenteista. 

Pavona cactus, Indopasifinen merialue.
Valo:
Virtaus:

Lehtimäiset kiertyneet ohuet haarat ovat hauraita.  Ne antavat kuitenkin korallille ominaisen muodon.  Helppohoitoinen ja tätäkin on helppo lisätä fragmenteista.  Väritys on usein haalean ruskea tai kellertävä.

Heliofungia actiniformis, Indopasifinen merialue.
Valo: tai
Virtaus: tai

Tälle pitäisi löytää rauhallinen pohjahiekalla oleva paikka, jossa koralli saa rauhassa aueta – ei kovaan virtaukseen.  On vuokon näköinen, mutta on kivikoralli.  Vaatii huolellisen sopeuttamisen.  Saattaa kärsiä, jos kalat pudottelevat pohjahiekkaa jatkuvasti sen päälle.

Fungia spp., 14–30 cm, Indopasifinen merialue.
Valo:
virtaus: tai

Tulisi sijoittaa pohjahiekalle tai irtokivipohjalle. Tämä on kestävä ja pitkäikäinen laji.  Usein väriltään vihertävä, muitakin värimuunnoksia löytyy. Tällä suvulla on sukupuolet, joten kuteminen altaassa ei ole epätavallista.

Galaxea fascicularis, Indopasifinen merialue.
Valo:
Virtaus: tai

Tämä koralli omaa pitkälle heiluvat tuntoelimet, jotka polttavat liian lähellä olevat naapurit, joten se sijoitettava riittävän etäälle muista.  Hyvissä oloissa tämä on kestävä ja helppohoitoinen koralli.  Ei sovi oikein pieniin altaisiin, joista sille ei löydy riittävästi tilaa ympärilleen.

Hydnopora spp., Indopasifinen merialue.
Valo:
Virtaus:

Helppohoitoinen, kun on kotiutunut akvaarioon.  Totuttaminen uusiin olosuhteisiin voi olla hiukan hankalaa.  Ei sovi aloittelijalle. Akvaarion tulisi olla hyvin kypsynyt.  Voidaan lisätä helposti fragmenteista.

Caulastrea furcata, Indopasifinen merialue.
Valo:
virtaus:

Esiintyy yleisesti rauhallisen virtauksen alueilla erityisesti hiekkapohjilla.  Kasvaa nopeasti polyyppien jakautumisen vuoksi.  Uusia yhdyskuntia voi saada aikaan fragmenteista tai leikkaamalla yksilöitä yhdyskunnan reunoilta.  Uudet yhdyskunnat on laitettava voimakkaaseen valoon.

Goniastrea spp., Indopasifinen merialue (kuva Sam Salonen).
Valo:
Virtaus:

Tämä on erittäin kestävä ja helppohoitoinen, väriltään normaalisti kerman tai haalean ruskeita ja joskus vihertäviä. Luonnossa ne jäävät usein vedenpinnan yläpuolelle laskuveden aikaan ja sopivat myös ns. vuorovesiakvaarioon.

Montastrea curta, kaikkialla tropiikissa.
Valo:
Virtaus: tai

Tämä on kestävä ja helppohoitoinen koralli, jonka tulee saada valoa joka puolelta, koska varjoon jäävä osa valkaistuu ja kuolee.  Väriltään ne ovat vihreitä tai keltaisen vihreitä.  Avaa tuntoelimensä ruokailua varten yöllä.

Trachyphyllia geoffroy, Indopasifinen merialue (kuva Kimmo Sukanen).
Valo: tai

Elää hiekkapohjalla ja harvoin kiinnittyneenä.  Harmaan väriset korallit tulevat toimeen vähemmässä valossa kuin kirkkaan väriset fluoresoivat yksilöt. Ostettaessa kannattaa tarkastaa, että kudos peittää rangan eikä vahingoittuneita kohtia ole. Vahingoittunut kohta infektoituu ja siihen alkaa kasvaa viherlevää ja koralli kuolee muutamassa kuukaudessa.

Euphyllia sp, Indopasifinen merialue (kuva Sam Salonen).
Valo: tai
virtaus:

Tällä on niin tehokas polte, että jotkut harrastajat saavat allergisen reaktion.  Polte on myös haitallinen naapurikoralleille.  Suhteellisen helppohoitoinen.  Tarvitsee paljon tilaa.  Rangan tullessa näkyviin, siihen tarttuu viherlevä, jolloin koralli saattaa hitaasti kuolla.

Catalaphyllia jardinei, Indopasifinen merialue.
Valo: tai
Virtaus: tai

Helppohoitoinen, mutta pitäisi sijoittaa hiekkapohjalla meriheinän tai Caulerpan joukkoon. Ei saa laittaa muiden korallien joukkoon elävästä kivestä muodostuvaan riuttarakenteeseen. Sopisi ehkä hyvin valaistuun refugioon tai aivan omaan erilliseen akvaarioon. Tarvitsee muita koralleja ravinteikkaamman veden.

Plerogyra sinuosa, Indopasifinen merialue.
Valo: tai
Virtaus:

Helppohoitoinen, mutta vioittunut kohta infektoituu vihreästä levästä. Tarvitsee paljon tilaa ympärilleen. Polttaa voimakkailla poltinrakkuloillaan lähellä olevat naapurinsa. Yöaikaan pyyntilonkeroiden ollessa ulkona syö myös lihapitoista ruokaa.

Turbinaria reniformis, Indopasifinen merialue (kuva Kimmo Sukanen).
Valo: tai
Virtaus: tai

Kestävä ja helppohoitoinen, mutta tarvitsee paljon kasvutilaa.  Tarvittaessa on poistettava sen pinnalle laskeutunut detritus.

Merulina sp., Indo-Tyynimeri ja Punainen meri (kuva Marko Haaga)
Valo:
Virtaus:

Vaikeahko hoidettava ja tarvitsee riittävän kasvutilan koska sillä on 6-7 cm pitkät heiluvat tuntoelimet jotka polttavat liian lähellä olevat naapurit - se siis on sijoitettava riittävän etäälle muista.
 

 

 

Seuraavassa  kohdassa käsitellään selkärangattomia ja muita vastaavia.