Sairaudet

Riutta-akvaariossa esiintyy sairauksia yllättävän vähän.  Niitä on oikeastaan vain kaloissa ja koralleissa.

Jos akvaario on perustettu oikein ja tuoreella elävällä kivellä niin sairaudet tulevat altaaseen yleensä vain ostettavien eliöstöjen mukana ja niistä jotka ovat saaneet tartunnan muualta kuin luonnosta.  Siksipä karanteeniallas on järkevä hankinta ja sillä estetään sairauksien leviäminen itse pääaltaaseen. Yksi sairas kala saattaa levittää sairautensa kaikkiin muihin kaloihin ja näin koko kalakanta saattaa menehtyä.  Siksipä pienen karanteenialtaan hankinta saattaa säästää ison summan rahaa.

Myös jos jokin kala sairastuu pääaltaassa, niin sen kiinniottaminen hoitoa varten saattaa häiritä koko altaan tasapainoa tosi paljon.  Haavit voi unohtaa koska niillä ei kaloja saa kiinni elävän kiven joukosta.  Erilaiset ansat ovat parhaita tähän tarkoitukseen mutta halutun kalan kiinnipottamiseen saattaa kulua tuskastuttavan pitkä aika.

Yleisesti on totuttu ajattelemaan, että vain kalat laitetaan karanteeniin mutta on erittäin suositeltavaa tehdä tämä toimenpide myös koralleille ja muillekin eliöstölle.

Antony Calfo määrittelee karanteenialtaan puutetta seuraavasti:
"Jos ei käytä karanteeniallasta niin se on sama kuin pelaisi venäläista rulettia.  Kukaan ei voita mutta toiset voivat pelata kauemmin kuin toiset."

Siis oletus, että karanteeniallasta tarvittavan vain kaloja varten on väärä ja ammattilaisten mieleipide on, että kaikki märkä olisi kuljettava karanteenialtaan kautta pääaltaaseen.  Eli kalat, korallit,  selkärangattomat, elävä hiekka jne olisi karanteenattava.
Myös hyvin yleisenä totuutena kerrotaan, että esimerkiksi valkopilkkutauti on aina olemassa vedessä mutta tämä ei ole totta.  Akvaario voidaan pitää puhtaana tästä taudista varmuudella vain pitämällä hankitut kalat tai elävä hiekka kuukauden verran karanteenialtaassa.

Karanteenialtaassa on helppo seurata tehtyä ostosta rauhassa ja läheltä ja näin todeta siinä mahdolliset sairauden merkit.  Myös esimerkiksi kalat saattavat joutua olemaan ilman ruokaa muutamasta päivästä jopa lähelle kahta viikkoa kuljetusketjussa lähtöpisteestä asiakkaalle.  Tänä aikana ne saattavat heikentyä niin paljon, että eivät suoraan pääaltaaseen laitettuna pysty puolustamaan itseään mahdollisia toisten kalojen hyökkäyksiä vastaan. Karanteenialtaassa ne voivat rauhoittua ja syödä rauhassa itsensä jälleen normaalikuntoiseksi.  Myös on muistettava, että kalan ruokailutottumukset saattavat joutua muuttumaan hyvinkin paljon -  riutalla harvoin ruoka tippuu ylhäältä päin.  Kun kala saa rauhassa oppia etsimään ruokansa uudenlaisessa ympäristössä ilman kilpailua niin sillä on paljon paremmat mahdollisuudet myöhemmin selvitä muiden kalojen joukossa.

Esimerkiksi ostettu kala saattaa olla terveen tuntuinen ja myös elää aivan normaalin tuntuisesti muutamankin viikon mutta sitten sairastuu.  Karanteeniaika on minimissään kuukauden verran juuri tämän vuoksi.  Kala saa mahdollisuuden käydä läpi tartunnan jälkeiset vaiheet ja myös saada mahdollista hoitoa ja parantua.

Sama pätee myös vaikkapa koralleihin.  Mahdolliset loiseläimet voidaan havaita helpommin karanteenialtaassa ja tarvittaessa korallista voidaan poistaa viottunut osa ja samalla sitä vaivaava loinen ja näin estää loisen leviäminen itse pääaltaaseen.
Myös uudet pienet määrät elävaa kiveä olisi syytä kierrättää kanteenialtaan kautta.  Muutamassa päivässä huomataan josko Aiptasia sp. tai majano vuokkoja löytyy kivistä.  Tässä vaiheessa niitä on helppo poistaa esimerkiksi kalsiumhydroksidi tai suolahappo liuoksella myrkyttämällä. Kun itse akvaariota käynnistetään niin tällöin itse pääaltaassa on vain elävää kiveä ja se toimii tuossa vaiheessa jonkinlaisena karanteenialtaana koska sisältönä on vain elävää kiveä.  Sitä olisi tarkkailtava juuri mahdollisten Aiptasia sp. tai majano vuokkojen varalta.  Ne olisi eliminoitava ennen kuin pääsevät leviämään.  Tosin jos esim Aiptasia sp. pilkistää kivipinon alimmista kivistä niin sen poistaminen voi olla tosi vaikeaa.  Mutta se tiedetään, että jos akvaarion vesiarvot ovat kunnossa ja akvaariota ei kuormiteta liikaa niin Aiptasia sp. ei myöskään leviä helposti.

Elävää hiekkaa voidaan pitää esimerkiksi jossakin astiassa joka laitetaan karanteeniakvaarioon ja näin varmistetaan jotta siinä mahdollisesti olevat .....valkopilkkuloiset.... kuolevat koska eivät löydä elämänkiertoonsa ehdottomasti tarvittavaa isäntäkalaa.

Karanteeni altaassa voidaan hoitaa sairasta eläintä antaen sille sellaista lääkettä jota ei voitaisi edes kuvitella laittavamme pääaltaaseen koska lääke vahingoittaisi muuta eliöstöä.  Esimerkiksi kuparipohjaiset lääkkeet ovat sellaisia joita voidaan käyttää karanteenialtaassa mutta ei missään nimessä pääaltaassa.  Yleisesti ottaen ei ole olemassa lainkaan 'riuttaturvallisia' lääkkeitä ja siksipä pääaltaaseen ei saa laittaa lääkitystä periaatteessa missään tilanteessa. 

Tässä hiukan tietoa artikkelin muodossa lääkkeiden vaikutuksesta Xeniaan.

Karanteenialtaalle on muutama selkeä vaatimus. 
Ensinnäkin sen koko olisi oltava vähintään  20% pääaltaan koosta. Eli 500 litrainen pääallas - vähintään 100 litrainen karanteeniallas.  Miksi näin?  Pienessä altaassa yleisesti pidetään pienemmän kokoista eliöstöä kuin isossa ja isoon altaaseen tulevaa isokokoista kalaa ei voi pitää kuukauden ajan liian pienessä karanteenialtaassa.
Toinen vaatimus on, että allas ei saa olla liian korkea.  Tähän on aivan selvä syy - valaistus.  Matala allas voidaan valaista halvalla valaisimella ja näin säästetään hankintakustannuksissa. Halvat 'normaalin' värilämpötilan omaavat putket  T5 valaisimessa riittävät tähän tarkoitukseen aivan mainiosti.  On muistettava, että fotosynteettisten korallien on saatava riittävästi valoa.  
Jos altaassa karanteenataan vain kaloja niin valon määrä ei ole tällöin kovinkaan tärkeää eikä silloin myöskään altaan korkeus.

Altaan olisi hyvä olla hyvin läpinäkyvää eli lasista tai akryylistä koska eliöstön tarkkailu on paljon helpompaa verrattuna jos käytettäisiin esimerkiksi muovista tehtyä säilytyslaatikkoa joita saa muoviliikkeistä hyvin halvalla.  Mutta niin varmaankin löytyy myös halpoja käytettyjä akvaarioitakin kunhan hiukan seurailee myynti-ilmoituksia. Joka tapauksessa karanteenin tarkoitus on tarkkailla mahdollisesti esiintyviä loisia tai syöpäläisiä - siksi läpinäkyvä allas.

Altaan pohja  ja muut sivut paitsi etulasi voidaan tummentaa ja allas sijoitetaan rauhalliseen paikkaan.  Näin karanteeniin sijoitettu eliöstö saa rauhallisen ympäristön ja hyvät olosuhteet elpyä kuljetuksen aiheuttamista rasituksista.  Pohjalle laitetaan PVC-putken pätkiä jolloin altaassa on myös piilopaikkoja.  PVC-putki on siitä hyvä, että se voidaan käytön jälkeen pestä puhtaaksi ja erityisesti jos on jouduttu lääkitsemään niin ne saadaan desinfioitua seuraavaa käyttöä varten.  Huokoiset materiaalit eivät sovellu koska ne toimivat myös mahdollisten loisten piilopaikkoina.

Äsken jo mainittiin valaisin.  Sen lisäksi olisi oltava lämmitin, lämpömittari, pieni virtauspumppu ja biologinen suodatin.  Myös normaalisti käytettävät vesitestit ovat tarpeen - niillä tarkaillaan karanteenialtaan tilaa aivan samoin kuin tarkkailemme pääallastakin.

Suodattimeksi käy hyvin joko pääaltaassa tai ala-altaassa normaalisti pidettävä ja juuri tähän tarkoitukseen hankittu sieni jonka sisään voidaan karanteenialtaaseen laitettaessa sijoittaa ilmakivi.  Ilmakivi hapettaa vettä ja sieni sisältää tarvittavan bakteerikannan karanteeniallasta varten, erityisesti jos käytetään myös vettä itse pääaltaasta.
Sientä pidetään todellakin koko ajan joko ala-altaassa tai pääaltaassa sitä tilannetta varten kun meidän on otettava karanteeniallas käyttöön.  Sitä on muistettava säännöllisesti huuhdella poisheitettävässä vaihtovedessä jotta siitä ei tule nitraattipommia.

Karanteeniallas ja laitteisto on siis varastoituna ja otetaan käyttöön vain tarvittaessa.  Niitä ei käytetä fragien kasvatusaltaina tai nanoriuttana yms. josta niiden käyttöön ottaminen on hankalaa.

Kun eteen tulee uuden esimerkiksi kalan hankinta niin karanteeniallas on saatava käynnistettyä huomattavan lyhyessä ajassa.  Eli jos kaupan on kala joka on otettava  vastaan hyvin lyhyellä varoitusajalla niin tämä ei ole ongelma karanteenin kannalta jos siihen on varautunut.  Allas on käyttövalmiina ja siihen lasketaan vesi pääaltaasta johon tehdään siis vedenvaihto tässä tilanteessa (olettaen, että sinulla on riittävä määrä RO-vettä jotta voit tehdä korvaavan määrän uutta suolavettä.  Tässä tapauksessa valmistettava uusi suolavesi ei kylläkään ehdi seisoa vuorokautta kuten sen pitäisi). Karanteenialtaaseen laitetaan ilmakivi sienen kanssa ja ilmapumppu käyntiin.  Myös pieni virtauspummpu käynnistetään ja lämmitin altaaseen jotta veden lämpötila ei pääse laskemaan.  Allas on valmis ottamaan väliaikaisen asukkaansa.

Kalan akklimointi suoritetaan kuten täällä on kerrottu.   Kalaa ei kannata ottaa kuljetuspussista haavilla eikä kuljetusvettä saa kaataa karanteenialtaaseen. Eräs hyvä tapa on aukaista pussin suu solmusta, puristaa se käsin kiinni ja kääntää pussi ylösalaisin lavuaarin päällä ja alkaa laskea vettä hitaasti ulos pussista löysäämällä pussin suuta.  Kun vesi on valunut pois pussista niin voit avata pussin ja pudottaa kalan karanteenialtaaseen.

Karanteeniin liittyvät  linkit:
Pills, Parasites, and Predators; Isopods in the Reef Aquarium
Quarantining your fish
Quarantine your fish
Quarantine Tank Methodology, part one
Quarantine Tank Methodology, part two
Quarantine tips

Kaloissa esiintyy yleensä paljonkin erilaisia sairauksia joista osa parantuu aivan itsestään ja joissakin tapauksissa me emme edes huomaa niiden olemassa oloa.  Toiset sairaudet ovat sellaisia jotka ovat selvästi havaittavissa ja myös helposti tarttuvia ja saattavat aiheuttaa koko kalakannan menehtymisen.

Osaan loiseläinten aiheuttamiin sairauksiin löytyy apu puhdistajaravuista tai -kaloista mutta muutamaan sairauteen näistäkään ei ole apua.  Ehkä pahimmat ja ovat valkopilkkutauti, samettitauti ja tuberkuloosi.

Tämä on toinen yleisimmistä kalojen sairauksista. Sen aiheuttaa Cryptocatyon irritans loistartunta.  Se ei tule akvaarioon itsestään eikä tartu siinä oleviin kaloihin kuin ja vain sairaasta kalasta joka on laitettu akvaarioon suoraan pitämättä sitä ensin kuukauden karanteenialtaassa. On joitakin kalalajeja jotka ovat herkempiä saamaan valkopilkkutaudin kuin toiset.  Eräs sellainen on palettivälskäri.  Jos et ole aivan varma altaasi puhtaudesta niin aivan pientä palettivälskäriä ei juuri kannata laittaa sinne koska on melko suuri riski, että se menehtyy juuri valkopilkkutautiin. 

Toiset kalat ovat kestävämpiä tämän sairauden suhteen ja ne saattavat saada taudin ja sairastaa sen juurikaan näkyvästi kärsien siitä.

Sairauden merkit
Tyypillisiä siarauden merkkejä ovat:

• Kala hankaa itseää elävää kiveä tai pohjamateriaalia vasten.
• Hengitysongelmat.
• Lisääntynyt limakerros.
• Ruokahaluttomuus.
• Epänormaali uimakäyttäytyminen.
• Rispaantuneet evät.
• Sumeat silmät.
• Yliaktiivisuus tartunnan alkuvaiheessa.
• Suojan etsiminen tai piileskely.
• Kalan värien haalistuminen.
• Pysyttely pinnan läheisyydessä.
• Painon menetys ja kuihtuminen loppuvaiheessa.
• Selvästi näkyvät valkoiset pilkut.

Selvin merkki on tuo viimeinen eli kuin suolarakeita olisi tarttunut kalan ruumiiseen ja eviin.  Sairaus on useasti yhteydessä useisiin ympäristötekijöihin.  Lämpötilan vaihtelu, korkean ammoniakkipitoisuuden, niriitin ja nitraatin esiintyminen, matala pH-arvo, vähäinen liuenneen hapen määrä, tilanahtaus voivat olla seikat jotka laukaisevat sairauden.

Valkopilkkutauti esiintyy harvoin luonnossa ja näyttäisi, että akvaario-olosuhteissa esiintyvä yleinen tressi ja ahtaat ja huonot ympäristöolosuhteet (joita lueteltu juuri edellä) aiheuttavat sairauden puhkeamisen heikentyneissä kaloissa. Mutta tämäkään ei ole täysin yksiselitteistä koska sairaus voi iskeä myös täysin terveisiin ja hyvin voipiin kaloihin. Cryptocatyon irritans loistartunta esiintyy periaatteessa kaikissa luukaloissa joita pidämme akvaariossa. Kuten mainittiin, toisiin se tarttuu helpommin ja ääripäitä ovat angerias jolta löytyy jonkinlainen vastustuskyky ja sitten surullisesta ääripäästä löytyy tuo 'valkopilkkutaudin kuningas' eli palettivälskäri (Paracanthurus hepatus). 

Sairauden vaiheet

Jotta sairauden pystyisi hoitamaan ja mitä tärkeintä estämään, on tiedettävä tämän loisen elämän kiertokulku. Vaiheet ovat seuraavat:

• Vaihe jossa loinen on kiinnittyneenä kalaan ja sitä kutsutaan silloin nimellä trophont.
• Seuraava vaihe on jossa loinen irtautuu kalasta ja sitä kutsutaan nimellä protomont. ja seuraa pohjavaihe ja sitä kutsutaan nimellä tomont.
• Seuraavana on jakaantumisvaihe ja sitä kutsutaan nimellä tomite.
• Viimeisenä vaiheena on uintivaihe jossa etsitään uutta isäntäkalaa sitä kutsutaan nimellä theront.

Ensimmäisessä eli ruokailivaiheessa vaiheessa trophont viipyy isäntäkalaan kiinnittyneenä ja siitä syöden kolmesta seitsemään päivään (riippuen lämpötilasta). Loinen pyörii jatkuvasti kalan ihoon kiinnittyneenä ja imee nesteitä ja syö kokonaisia soluja. Loinen syödessään kasvaa ja se tulee silmin havaittavaksi valkoisena pilkkuna. Kaikki kalan loiset irtaantuvat isäntäkalasta 16-18 tunnin sisällä. 

Toisessa vaiheessa loinen kehittyneenä irtaantuu isäntäkalasta ja pudottaa värekarvansa ja lasketuu pohjalle.  Tämä tapahtuu noin kello 5 aamulla juuri ennen auringonnousua. Protomont liikkuu pohjalla tai elävän kiven päällä 2-8 tuntia ja sitten kiinnittyy siihen.  

Seuraavana on vuorossa lisääntymisvaihe kiinnittyneena kovaan pintaan ja koteloitumalla siihen.  Kotelon kovettuminen kestää 8-12 tuntia. Tätä vaihetta kutsutaan nimellä tomont. Tomontit jakaantuvat 200-1000 kertaisesti ja jakaantunutta kutsutaan nimellä tomite.  Kypsymisvaihe kestää 3-28 vuorokautta mutta voi olla kylmässä vedessä jopa 72 vuorokautta. Yleensä kypsyminen tapahtuu 4-8 päivän sisällä.

Kypsyneet tomontit kuoriutuvat ja päästävät veteen tomitet ja nyt on käsillä neljäs ja viimeinen eli tartuntavaihe jossa tomitet uivat vapaasti vedessä ja etsivät isäntäkalaa johon tarttuisivat.  Näitä isäntää etsijiä kutsutaan nimellä therontit.  Ne pysyvät hengissä 12-48 tuntia riippuen veden ominaisuuksista ja tuossa ajassa niiden on löydettävä isäntäkala johon kiinnittyä.  Tartuntavaihe on heikko jo 6-8 tunnin kuluttua

Mikä sitten tappaa kalan? Kalan kuoleman aiheuttaa joko tukehtuminen, osmooninen epätasapaino tai mikrobiaalinen tulehdus. Loinen tarttuu mielellään kalan kiduksiin ja kun loisia on kiduksissa suuri määrä niin tällainen ärhäkkä hyökkäys aiheuttaa kalan tukehtumisen ja tyypillinen valkoinen pilkkuvaihe ei edes saata ehdi esiintymään.  Tällöin tauti saattaa jäädä harrastajalta huomaamatta. Osmooninen epätasapaino voi aiheuttaa osmoosishokin johon kala menehtyy ja viimeisenä on bakteerien aiheuttamat tulehdukset loisen aiheuttamissa haavoissa ja kala voi menehtyä niihin.

Kalojen pitäminen karanteenialtaassa ei estä niiden sairastumista jos ne ovat saaneet tartunnan mutta näin estetään sairauden leviäminen pääaltaaseen.  Jos kala on sairastunut niin se voidaan hoitaa altaassa ja hoidon jälkeen pidetään jälleen kuukauden verran sitä samassa altaassa jotta varmistutaan paranemisesta.  Eli vaikka kala olisi ollut jo 3 viikkoa terveenä ja sitten sairastuu on hoidon jälkeen aikalaskenta aloitettava alusta.  Kala saattaa joutua viipymään karanteenissa kaksikin kuukautta.

Hoitomenetelmät

Tautiin on sovellettu useita erilaisia hoitimenetelmiä joista kaikki ovat sellaisia, että niitä ei voida suorittaa pääaltaassa vaan sairaskala on pyydystettävä ja siirrettävä karanteenialtaaseen.  Tämä tarkoittaa myös sitä, että muutkin kalat voivat olla sairastuneita ja nekin olisi hoidettava. Kalojen pyydystäminen pääaltaasta saattaa olla joissakin tapauksissa täysin mahdotonta ilman riuttarakenteiden purkamista ja tämä purkaminen tietysti aiheuttaa ongelmia muulle eliöstölle.

Hoitotapa 1 - kuparilääkitys

Kupari on oikein hyvä lääke Cryptocatyon irritans hoitoon kunhan lääkitys hoidetaan oikealla tavalla.  Tärkeää on noudattaa valmistajan suosituksia ja varmistaa vesitestein annosten oikean määrän.  Testit on tehtävä päivittäin.

Kuparilääkityksellä useita huonoja puolia.  Liian alhainen lääkitys ei tehoa sairauteen ja vastaavasti liian korkea tappaa kalan. Päivittäisellä ja mieluimmin kahdesti päivässä tehdyllä vesitestillä varmistetaan oikeanlainen annostelu.
Kuparilääkitys soveltuu huonosti joillekin kaloille vaikka annostelu olisikin oikeanlaista.  Tällaisia kaloja ovat lionfish, pufferfish, mandarins, blennies ja yleensäkin suomuttomat kalat. Kuparilääkitys myös alentaa immuunitasoa ja näin altistaa muille mahdollisille sairauksille.  Karanteenialtaassa ei myöskään saa olla samanaikaisesti selkärangattomia koska ne eivät kestä kuparilääkitystä.  Ei saa myöskään olla elävää kiveä, pohjahiekkaa tai vastaavia pehmeitä aineita koska ne imevät kuparia itseensä ja lääkitys ei tällöin tehoa.

Kuparilääkitys tehoaa erityisesti vapaassa uimavaiheessa oleviin trophonteihiin koska ne ovat silloin kaikkein altiimpia lääkitykselle.  Oikea aikaisuus ja lääkityksen antaminen juuri ennen valojen sammumista varmistavat lääkityksen onnistumista. 

Kuparilla lääkitseminen on ehkä yleisin tapa hoitaa sairautta mutta se ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto koska se altistaa kalan muille sairauksille, sekä voi vaurioittaa sen munuaista tai maksaa.  Lääkityksen yliannostus on suuri.

Hoitotapa 2 - formaliinilääkitys

Formaliinihoitoa voidaan tehdä kahdella tavalla.  Joko kastamalla kalaa lyhytaikaisesti formaliini pitoiseen suolaveteen tai pitämällä kalaa karanteenialtassa jonka vedessä on formaliinia.  Tämä jälkimmäinen ei ole oikein suositeltava tapa koska formaliini on suhteellisen myrkyllinen aine eikä markkinoilta löydy kunnollista testiä jolla voitaisiin todentaa oikea annostelu.  Käytössä onn huomioitava veden haihtuminen yms. tekijät ja solmituntumalla annostelu voi mennä pieleen.  Tässä jatkuvassa käytössä lisätään 37% väkevyyden liuosta 1ml 100 litraan karanteenialtaan vettä.

Lyhytaikaisessa kastamisessa annostellaan 20 litran suolavesimäärään 3,75ml 37% liuosta.  Pidä huoli, että vesi on hyvin ilmastettu jotta siinä olisi maksimi määrä liuennutta happea.  Kalaa pidetään tässä liuoksessa 30-60 minuuttia. Tarkkaile kalaa koko kastamisen ajan jotta voi toimia nopeasti jos huomaa kalan alkavan voida huonosti.  Hoidon jälkeen siirrä kala takaisin karanteenialtaaseen.  Hoidon jälkeen heitä käytetty vesi pois.
Hoitoja tulisi tehdä joka toinen päivä kahden viikon ajan.

Formaliinin käytössä on huomioitava muutamia asioita.  Se on syöpää aiheuttava aine ja siksi sen käytön yhteydessä on käytettävä suojavaatteita ja käsineitä.  Lisäksi tuuletuksen on oltava erittäin hyvä.  Lääkitystä ei saa käyttää kaloihin joilla on hirtymiä tai haavoja koska aine aiheuttaa niissä kudosvaurioita.  Formaliini myös sitoo liuennutta happea ja siksi liuos on hyvin ilmastava eikä veden lämpötila saa olla yli 28 C. 

Hoitotapa 3 - kupari- ja formaliinilääkitys

Voi olla tilanne jossa infektio on niin vakava tai kyseessä on valkopikkutaudin ja samettitaudin yhteinen esiintyminen jolloin on pakko hoitaa kalaa kupari- ja formaliinilääkityksellä yhtäaikaa.  Jos kala on herkkä jommalle kummalle tai kummalekin aineelle niin tämä on hoitotapa jossa joko kala paranee tai kuolee. Siksi sitä tulisi käyttää vain viimeisenä hoitotapana.  Hoito tapahtuu karanteeni/hoitoaltaassa.

Hoitotapa 4 - alennettu veden suolapitoisuus

Alhaisen suolapitoisuuden on todettu olevan hyvä hoitokeino valkopilkkutaudin loisia vastaan.  Suolapitoisuus S=16 on raportoitu tappavan 14 päivässä loiset (katso lisää tietoa suolapitoisuudesta täältä).

Riuttakala joutuu juomaan suolavettä koko ajan ja sen on eritettävä siinä oleva suola. Kun suolapitoisuus alenee niin kalan energian käyttö pienenee ja näin sille jää enemmän voimia taistella sairautta vastaan.  Mutta vastaavasti matalassa suolapitoisuudessa niiden munuainen ei  tule 'huuhdeltua' normaalilla tavalla ja siksipä pidempi aika tällaisessa vedessä aiheutta kalalle munuaisvian ja saattaa tappaa kalan (Shimekin mielipide).

Tätä hoitoa ei myöskään voidaa tehdä pääaltaassa koska selkärangattomat eivätkä jotkut kalatkaan (hait ja rauskut) kestä sitä.  Siksipä tämäkin hoito on tehtävä karanteenialtaassa.  Suolapitoisuutta pitäisi mitata joko refraktometrillä tai kelluvalla hydrometrillä mutta ei viisarimallisella hydrometrillä koska sen tarkkuus ei ole riittävä.

Tämä hoitomenetelmä on kaikista suositeltavin koska se on myös kalan kannalta kaikkein 'hellävaraisin'.  Hoidon lopettaminen tuli tehdä siten, että suolapitoisuutta nostetaan hyvin varovaisesti takaisin alkuperäiselle tasolle ja vasta sitten kala siirretään takaisin pääaltaaseen.

Hoitotapa 5 - päivittäinen vedenvaihto

Tässä hoitotavassa kala laitetaan karanteenialtaaseen ja kahden viikon aikana joka päivä allas puhdistetaan ja suoritetaan 50% vedenvaihto.  Kahden viikon jälkeen kalaa vielä pidetään karanteenialtaassa kuukauden verran jotta nähdään hoidon tehonneen.

Tällainen hoitokeino helppo hoitaa mutta se on työläs, kuluttaa paljon suolaa ja tressaa kalaa koska sitä on pyydystettävä päivittäin (se saattaa myös loukkaantua näissä toimissa).  Hyvänä puolena on, että se sopii kaikille kaloille että selkärangattomille. Kun kala on herkkä eikä siedä muita hoitokeinoja niin silloin tulisi käyttää tätä hoitotapaa.
Yllä olevat hoitotavat ovat peräisin seuraavasta artikkelista:
Marine Ich/Cryptocaryon irritans: A Discussion of this Parasite and the Treatment Options Available, Part I

Muut hoitotavat

Edellisten lisäksi löytyy muitakin hoitotapoja kuten:

- luonnollinen immuniteetti
- makeavesikylvyt
- kiniiniperäiset lääkkeet
- Ultravioletti sterilisointi
- otsoni
- jne

Nämä löytyvät seuraavista artikkeleista joissa käsitellään myös tarkemmin 5 ensimmäistä hoitokeinoa .
Marine Ich/Cryptocaryon irritans - A Discussion
of this Parasite and the Treatment Options Available, Part II
News from the Warfront with Cryptocaryon irritans: Part 1 of 5
News from the Warfront with Cryptocaryon irritans: Part 2 of 5
News from the Warfront with Cryptocaryon irritans: Part 3 of 5
News from the Warfront with Cryptocaryon irritans: Part 4 of 5
News from the Warfront with Cryptocaryon irritans: Part 5 of 5
Marine "Ich"

Muuta asiaan liittyvää:
Helping fish to help themselves

Marine Velvet/Amyloodinium
Marine Velvet/Amyloodinium ocellatum: A Discussion of this Disease and its Available Treatment Options
Marine Velvet

Korallien sairaudet ja syöpäläiset
The Coral Health and Disease Consortium: New Information on Coral Disease
An Aquarist's Experiences with a Species of Acropora Parasites
Bitty Bugs: Copepods in the Reef Aquarium
Elimination of a Predatory Nudibranch