Ruokinta ja lisäravinteet

Ruoka on akvaarion asukkaille aivan yhtä tärkeää kuin meille itsellemme, joten ruokintaa ei saa laiminlyödä missään tilanteessa.  Tosin on olemassa esimerkiksi kaloja, jotka eivät syö korvaavaa ruokaa, mutta kylläkin pieneliöstöä, joka kasvaa akvaarioon laitetun ruoan ansiosta. 

Ruokinnan määrä on aina vaikea kysymys.  Ainakin alussa kannattaa ruokkia mieluummin hiukan liian vähän kuin liikaa, koska käynnistysvaiheessa olevan akvaarion liiallinen ruokkiminen pitkittää tai aiheuttaa jopa pysyvän leväongelman.  Ruoka on suurin akvaariota likaavien ravinteiden lähde. Ruoan määrää säätelemällä ja oikean eliöstön avulla saadaan akvaario pidettyä tasapainossa hyvin helposti. Niukka ruokkiminen on siis parempi vaihtoehto kuin liika ruokkiminen.

Jotkut saattavat antaa ruokaa vain pari kertaa viikossa, mutta tämä ei ole oikein ainakaan silloin, jos eliöstöön kuuluu kaloja, joita olisi syötettävä jopa kolmesti päivässä.  Päivittäinen syöttäminen on kaikkein yleisin tapa ja kaloille, jotka tarvitsevat ruokaa useammin, voidaan käyttää ruokintaautomaattia.  Niukan ruokinnan ansiosta miltei ”pakotetaan” esimerkiksi levänsyöjät pitämään akvaario puhtaana. 

Ruokinnan yhteydessä on helppo seurata kalojen kuntoa ja myös havainnoida ruoan riittävyyttä.  Osa kaloista saattaa tulla näkyviin vain ruokinnan yhteydessä ja kalan aktiivisuuden muutokset näissä tilanteissa kertovat myös mahdollisista ongelmista.

Ruokatyypit ovat seuraavat:

• Kasviplankton (eng phytoplankton)
• Eläinplankton (eng zooplankton)
• Lihapitoinen ruoka
• Kasvispitoinen ruoka
• Ruokalisät

Kasviplankton on pienintä saatavilla olevaa ruokaa, joka sisältää mikroskooppisen pientä levää.  Normaali tapa on ostaa sitä kuivattuna jauheena ja lisätä muun ruoan mukana. Tätä ruokaa syövät  vedestä suodattavat eliöstöt.  Jotkut harrastajat kasvattavat tätä erillisessä reaktorissa,  josta sitten annostelevat sitä akvaarioon. 

Eläinplankton on hyvin pientä ruokaa (suurempaa kuitenkin kuin kasviplankton), joka muodostuu pääasiallisesti aivan nuorista äyriäisistä kuten katkaravuista.  Tätä ruokaa syövät  vedestä suodattavat eliöstöt ja pienet polyypit, joita on vaikkapa kivikoralleissa.  Jotkut harrastajat kasvattavat tätä erillisessä reaktorissa, josta sitten annostelevat sitä akvaarioon.

Lihapitoinen ruoka on suoraan meren eläimistä lähtöisin olevia lihanpalasia, joita syötetään kaloille ja suuremmille selkärangattomille.  Esimerkkinä vaikkapa katkaravun palaset.  Harrastaja voi tehdä itse “sekoituksen” erilaisista meren elävistä, pakastaa sen ja syöttää halutun kokoisina annoksina.  Tämä “sekoitus” voi sisältää merikalaa, katkarapuja, mustekaloja, ostereita, jne., jotka ensin murskataan tehosekoittimella ja sitten sekoitetaan keskenään. Seos pakastetaan muovipusseissa ohuina levyinä, joista myöhemmin on helppo leikata halutun kokoisia paloja.

Kasvipitoinen ruoka sisältää  normaalisti merilevää kuten esim. noria ja sitä syötetään levää syöville kaloille.

Ruokalisät ovat aineita, joita laitetaan ruoan joukkoon kasvattamaan sen ravintoarvoa.

Kaloille tulisi antaa monipuolista ruokaa.  Tällöin taataan, että kaikki erilaiset kalat saavat riittävän määrän ravintoa. Toiset kalat syövät pääasiassa lihapitoista ruokaa ja toisille kelpaa vain kasvipitoinen. Osa kalalajeista on ns. sekasyöjiä ts. Syövät sekä liha- että kasvispitoista ruokaa.

Ne kalat, jotka eivät kelpuuta korvaavaa ruokaa, joutuvat etsimään ruokansa akvaariossa kasvavista levistä tai pieneliöstöstä, joten elävällä kivellä on erittäin tärkeä osa myös ruokinnan kannalta.

Akvaariossa pidettävät simpukat ovat melkein aina Tridacna -suvun lajeja.  Niillä kaikilla on symbioottinen levä, jolta ne saavat pääasiallisen ravinnon, joten niitä ei suoranaisesti syötetä.  Ne kuitenkin suodattavat akvaariovettä, joten veden tulisi sisältää niiden kaipaamia ravinteita.

Näihin kuuluvat kaikki eläimet, jotka saavat ruokansa suodattamalla sitä vedestä.   Esimerkiksi sienet, viuhkamadot ja kampasimpukat imevät vettä kehonsa läpi ja suodattavat tästä ravintonsa. Toiset, esimerkiksi jotkin ravut, käyttävät jotakin suo­dattavaa elintä, johon keräävät eliöstöä vedestä.

Toisille riittää ruokaa normaalista akvaariovedestä, mutta toiset vaativat, että siihen lisätään esimerkiksi kasvi- tai eläinplanktonia.

Kannattaa miettiä käyttääkö suodatinvanua järjestelmässä, koska se osittain suodattaa hyödyllistä ravintoa vedestä. Suodatinvanulla saadaan poistettua vedestä siinä uivia pieniä hiukkasia.  Osa on detritusta ja osa eliöstöä.  Hyvä paikka vanulle on ala-allas ja sinne valuva vesi menee valun lävitse.  Vanu on vaihdetta muutaman päivän välein.

Katkaravut, ravut, käärmetähdet ja muut vastaavat liikkuvat selkärangattomat syövät samoja lihapitoisia ruokia, joita kaloille syötetään.  Koska nämä eläimet ovat osittain suhteellisen pieniä, olisi hyvä, että osa lihapitoisesta ruoasta jauhetaan tehosekoittimella aivan pieneksi ja sekoitetaan veteen,  jolloin pienimmätkin eliöt saavat osansa.

Pehmytkorallit

Pehmytkorallit ovat pääasiallisesti fotosynteettisiä.  Isopolyyppiset korallit voivat syödä lihapitoista ruokaa (siksi kannattaa jauhaa osa tehosekoittimella aivan murskaksi), mutta syöttäminen ei ole toisten mielestä aivan välttämätöntä, koska pääravinto tulee kuitenkin symbioottiselta levältä.  Pienipolyyppiset yksilöt kuten Sinularia ei tiettävästi syö mitään tunnettua ruokaa, mutta todennäköisesti hyötyy hyvin pienestä eläinplankton -tyyppisestä ravinnosta, jota esimerkiksi pieni­polyyppiset kivikorallit myös käyttävät ravintonaan.

Pehmytkoralleista löytyy lajikkeita, joilla ei ole symbioottista levää, joten niitä pitää syöttää erikseen.  Näiden korallien hoitaminen voi olla hieman vaikeaa ja vaatii harrastajalta riittävää paneutumista niiden ruokintaan.

Isopolyyppiset kivikorallit

Nämä korallit ovat fotosynteettisiä ja saavat pääasiallisen ravintonsa symbioottiselta levältä.  Jotkut ovat sitä mieltä ettei niitä tarvitse syöttää, mutta tästä asiasta löytyy täysin päinvastainen ja perusteltu käsitys¹.   Symbioottinen levä ei ole pelkästään antava osapuoli vaan sen isännän, korallin, on annettava sille ruokaa, jota saa akvaariovedestä. Tämä ruoka on proteiinia joko lihaisana ruokana tai aminohappona, jota on esimerkiksi bakteereissa, jotka leijuvat vedessä  tai ovat detrituksen pinnalla.

Useimmat isopolyyppiset korallit kuten kuplakorallit, aivokorallit ja vastaavat sieppaavat vedestä pientä liharuokaa.

On muutama ei-fotosynteettinen koralli, esim. aurinkokoralli, jonka ruokinnasta on pidettävä tarkkaa huolta, jotta se pysyy hengissä.

Pienipolyyppiset kivikorallit

Nämä korallit ovat fotosynteettisiä ja saavat pääasiallisen ravintonsa symbioottiselta levältä.  Erityisesti näiden kohdalla väitetään, ettei niitä tarvitse syöttää, mutta tästäkin asiasta on täysin päinvastainen ja perusteltu käsitys¹ .  Nämä korallit todennäköisesti hyötyvät erityisesti eläinplanktonista, jota niille voidaan syöttää veteen sekoitettuna.  Jos isopolyyppisille koralleille syötetään “isokokoista” liharuokaa, mikseivät myös pienipolyyppiset kivikorallit söisi “pienikokoista” liharuokaa eli eläinplanktonia?

Myynnistä löytyy suuri määrä erilaisia lisäravinteita, joista osaa voidaan pitää myös ruokana.  Ne ovat joko pakasteena, kuivattuna tai nestemäisessä muodossa.

Eläin- ja kasviplanktonia voidaan pitää ruokana, mutta ne,  jotka ovat sitä mieltä, ettei koralleja tarvitse ruokkia, pitävät niitä lisäravinteina.  On olemassa myös useita nestemäisiä “koralliruokia” (esimerkiksi Salifert ) ja erilaisia vitamiineja.

Monet lisäravinteista ovat varmaankin tarpeellisia, mutta monet näistä ovat myös jokseenkin turhia. Harrastajan olisi syytä tutkia niitä kriittisesti ja hankkia niitä harkiten.  On myös muistettava, että annosteluohjeet tarkoittavat määrää allasta kohden – joten jos käyttää kahta erilaista, mutta samantyyppistä ruokaa tai lisäravinnetta, on niiden määrä tuolloin puolitettava, jotta kokonaismäärä pysyy oikeana.

Seuraavassa kohdassa kerrotaan esiintulevista ongelmista.