Alkusanat

Vuonna 2001 useiden vaiheiden jälkeen päätin hankkia akvaarion.  Koska en omistanut minkäänlaisia alan kirjoja, aloin tehdä tutkimuksia Internetin avulla.  Ensimmäisenä ajatuksena  oli perustaa makean veden akvaario ja olin tämän tiimoilta kierrellyt joissakin kaupoissa pääkaupunkiseudulla sekä muuallakin.

Pyysinkin tarjouksen kahdesta erillisestä akvaariosta Helsinkiläisestä erittäin tunnetusta ja arvostetusta liikkeestä ja jatkoin tutkimusmatkaani Internetissä tarjousta odotellessani. Aikaa kului, mutta tarjousta ei kuulunut (eikä koskaan kuulunutkaan). Odotteluaikana ehdin eksyä eräälle riutta-akvaarioista kertoville sivuille, eivätkä makean veden akvaariot tämän jälkeen enää kiinnostaneetkaan.

Tämä kuva Aqua-Webissä Siniriutan merivesialtaasta herätti mielenkiinnon riutta-akvaarioihin

Keräsin viisi kuukautta tietoa Internetistä ja voin sanoa olleeni onnekas, kun eksyin heti alussa muutamille sivuille, jotka kertoivat ajan tasalla olevaa tietoa harrastuksesta.  Yli tuhat sivua tekstiä tuli luettua ja varmasti yli 500 sivua tulostettua. Siinä oli mieletön määrä tietoa, josta iso osa oli kuitenkin vanhentunutta.  Tulin siihen tulokseen, että jos dokumentti oli kirjoitettu ennen vuotta 2000 sai sen sisältämän tiedon suhteen olla varuillaan.  Amerikkalaisten ja englantilaisten keskustelupalstojen luke­minen oli vaikeaa, koska asioiden ymmärtämiseksi olisin tarvinnut enemmän perustietoa harrastuksesta.

Lopulta asiat alkoivat loksahdella kohdalleen. Onnekseni Tatu Vaajalahti “löysi” minut englantilaiselta keskustelupalstalta ja hänen luonaan näin ensimmäisen riutta-akvaarion.  Tatun kautta tutustuin Alexiin (Aleksandr Pyndyk) ja heiltä sain perusteltua ja kokemuksen tuomaa tietoa laitteiston lopulliseen valintaan. Näin jälkeen päin ajateltuna voin todeta ostoksieni olleen jotakuinkin onnistuneita.

Kaikesta lukemisesta ja avusta huolimatta tunsin, että oli paljon epäselviä asioita, jotka oli ratkaistava täysin yksin ja osittain “sokkona”.  Tämä sai minut miettimään josko tekemäni tiedonkeruun voisi jotenkin saada sellaiseen muotoon, että siitä olisi apua muillekin – siksi tämä pieni manuaali.

Olen saanut paljon materiaalia kuvamuodossa eri henkilöiltä, suuri kiitos heille.  Kuvien yhteyteen on sulkuihin merkitty kuvan omistaja tai ottaja. Suurkiitokset Jukka Merimaalle, joka on tehnyt 3D -piirroksia eli selventäviä kuvia sekä Anne Rautaharkolle tämän teoksen oikolukemisesta ja Marko Haagalle tekstin asiatietojen tarkistamisesta.

Akvaarioharrastus on hyvin suosittua Suomessa ja lähes kaikilla on jonkinlaista tietoa siitä joko omakohtaisena tai esim. ystävän kautta saatuna kokemuksena.
Makean veden akvaarioista löytyy suomenkielistä kirjallisuutta ja lisäapua löytyy vaikkapa www.aqua-web.org -keskustelupalstalta.

Merivesiakvaarioiden osalta on tilanne hiukan toisenlainen.  Käytettävissä oleva kirjallisuus on vieraskielistä ja siihen perehtyminen vaatii kielitaitoa ja paljon viitseliäisyyttä.  Aqua-Webissä on kyllä merivesi -keskustelualue, josta saa neuvoja, mutta pelkällä ”kyselyperiaatteella” merivesiakvaariota ei voi perustaa – tarvitaan paljon luettua perustietoa.
Varsin moni makean veden harrastaja haluaisi siirtyä merivesiharrastukseen, jos olemassa olisi riittävän selväkielinen opas harrastuksen alkuun saattamiseksi. On hyvin tärkeää saada kuva siitä, mitä tämä harrastus vaatii sekä ajallisesti että rahallisesti - sekä millaisia laitteita tarvitaan.

Tässä kirjasessa on pyritty kertomaan yksinkertaisesti tärkeimmät asiat merivesiakvaarion perustamisesta.  Viittauksia joihinkin alan tunnettuihin kirjoihin ja artikkeleihin on käytetty, joista voi sitten hakea syventävää tietoa.

Yleisesti uskotaan, että riutta-akvaarion pitäminen on hyvin vaikeaa ja työlästä – jopa melkein mahdotonta.  Tämä käsitys periytyy 1980 -luvulta ja sitä edeltäneeltä ajalta.  Tällöin kotiakvaarioissa pystyttiin pitämään todellakin vain muutamia hyvin kestäviä kalalajeja ja koralleja. 
Kun oivallettiin ns. elävän kiven käyttö biologisena suodattimena, ja kun saatiin vielä vaahdottimet mekaanisiksi suodattimiksi, alkoi harrastus olla jokaisen miehen ja naisen ulottuvilla.  Harrastajamäärien kasvun myötä on tieto lisääntynyt ja tänä päivänä kotiakvaarioissa kasvaa ja voi hyvin sellaisiakin eläimiä, joiden menestymistä akvaarioissa pidettiin täysin utopistisena ajatuksena vielä 15 vuotta sitten.

Riutta-akvaario on suljettu ekosysteemi, johon saadaan aikaan tasapaino vain erittäin hyvällä veden laadulla ja tätä kautta herkän eliöstön ylläpitämisellä.  Merivesiakvaarioiden harrastaminen vaatii huolellista suunnittelua, tiedon hankintaa ja hyvää altaan hoitoa.  Kun kärsivällinen harrastaja on jaksanut harrastuksensa parissa vuoden verran, voi hän sitten nauttia kauniista ja loisteliaan värikylläisestä riuttanäkymästä kotonaan.

Tämä nettisivut joiden pohjana on aikaisemmin kirjoitettu kirja on jaoteltu useaan osaan.

Perusteet:
Tässä osassa kerrotaan perustietoa erilaisista merivesiakvaariojärjestelmistä ja niihin liittyvistä laitteistoista. Pyrkimyksenä on siis antaa mahdolliselle harrastajalle jonkinlaisen kuvan siitä, millaista tämä harrastus on ja mitä täytyy hankkia aloittaakseen sen.  

Käynnistys:
Tässä osassa käydään läpi ns. käynnistysvaihe ja siihen liittyvää teoriaa.  

Hoitoasiat:
Tässä osassa käsitellään erilaisia akvaarion käytännön hoitotoimiin liittyviä asioita sekä mahdollisia ongelmia.

Eliöstö:
Tässä osassa käydään pintapuolisesti läpi joitakin akvaariossa asustavia peruseliöstöä kuten kaloja, kotalleja ja selkärangattomia.

Muut asiat:
Tässä osassa on hiukan juttua rakentelusta, sanastoa, englannin kielisten termien ja lyhenteiden kännöksiä, linkkejä erilaisiin artikkeleihin yms.

Sisältö:
Tässä osassa on koko sisällysluettelo ja sieltä on suorat linkit manuaalin eri kohtiin.  Täältä pääset helposti ja suoraan johonkin haluamaasi manuaalin kohtaan.

Toivon, että tässä nettimuodossa olevassa kirjasessa esitetyt tiedot auttavat harrastajaa pääsemään pahimpien karikoiden yli tämän hienon ja hyvin mielenkiintoisen harrastuksen parissa.

Tällaisen tuulahduksen koralliriutasta voimme saada kotimme olohuoneeseen (Tatu Vaajalahti).  

Riutta-akvaario on ekosysteemi, joka saadaan tasapainoon hyvällä vedenlaadulla ja ns. elävän kiven käytöllä.

Mitä tämä elävä kivi sitten on?  Se on koralliriutasta nostettua vanhaa, kuolleen korallin rankaa, jonka huokosiin ja pintaan on siirtynyt erilaisia eläviä organismeja. Nämä organismit ovat bakteereita, sieniä, erilaisia matoja, kotiloita, makroleviä, rapuja, katkarapuja, pehmytkoralleja ja jopa kivikoralleja.  Melkein mikä tahansa eliö, joka kasvaa riutalla, voi siirtyä elävän kiven mukana akvaarioon.  Joskus kivien mukana siirtyy myös sellaisia veitikoita, joita akvaarioon ei välttämättä haluta, esimerkiksi tiettyjä haitallisia leviä, petorapuja tms. On kuitenkin tärkeää, että kivi sisältää näitä eläviä organismeja, sillä vastaavan eliöstön hankkiminen akvaarioon olisi muilla keinoin täysin mahdotonta.

Tämän ”luonnollisen menetelmän” isä on indonesialainen Lee Chin Eng.  Hän teki kokeiluja ja osoitti, että riutta-akvaario toimii pelkällä elävän kiven käytöllä ja riittävällä vedenvaihdolla ilman minkäänlaista muuta suodatusta.  Tämä tapahtui siis jo 1960-luvun alkupuolella.

Harmillisinta asiassa oli kuitenkin se, että esim. eurooppalaiset harrastajat jäljittelivät tätä Engin kehittelemää järjestelmää, mutta tekivät siinä karkeita virheitä. Eng keräsi kivet merestä ja laittoi altaaseensa heti, mutta Eurooppaan kivet piti ensin kuljettaa. Kuljetus ja kivien väärä käsittely aiheutti eliöstön massiivisen kuoleman, ja kun kivet laitettiin sellaisenaan akvaarioon, muuttui se vain haisevaksi ammoniakkipitoiseksi astiaksi.  Harrastajat tekivät liian nopeita johtopäätöksiä tästä ja hylkäsivät järjestelmän toimimattomana ja kirjoittivat vieläpä negatiivisia artikkeleita sen ajan lehtiin. Kuvaavaa onkin, että tuohon aikaan kokeneimmatkin harrastajat pystyivät pitämään kestäviäkin kalalajeja, kuten siipisimppuja ja vuokkokaloja, hengissä vain rajoitetun ajan.
Pieni ryhmä kuitenkin uskoi Engiä. He huomasivat, että kun elävä kivi ensin pestiin huolellisesti pinnalla olevasta kuolevasta eliöstöstä ja pidettiin yllä hyvää vedenlaatua, saatiin biologinen suodatus käyntiin.  Vei kuitenkin aikaa ennen kuin tämä metodi yleistyi harrastajien keskuudessa.  He ehtivät keksiä ja kokeilla moninaisia menetelmiä, jotka nykyään on jo hylätty. 
Engin järjestelmää voidaan käyttää sellaisenaan (biologisen kuormituksen ollessa pientä) tai käyttää apuna mekaanista suodatusta kuten vaahdottajaa.

Kun riutta-akvaario on saavuttanut käynnistämisen jälkeisen tasapainon, voidaan sinne siirtää erilaisia isompia eläimiä, joita ostetaan akvaarioliikkeistä. Näihin kuuluvat mm. erilaiset mikroleviä syövät kotilot, leviä syövät kalat, merimakkarat ja pohjahiekalta detritusta (liete, hajaantunut eloperäinen aines) syövät meritähdet.  Kun allas on täysin kypsynyt, voidaan sinne hankkia esim. simpukoita ja muita hyvin herkkiä asukkaita.

Kalat näyttelevät riutta-akvaariossa vain hyvin pientä osaa kokonaisuudesta.  Ne saattavat kokonsa puolesta olla eniten näkyvissä, mutta lukumääräisesti ne ovat vain murto-osa kokonaisuudesta.  Lisäksi pitämällä kalojen lukumäärän alhaisena helpotetaan altaan ekojärjestelmän vakautta selvästi, koska kalat ovat pahimpia akvaarioveden likaajia.

Suomessa voidaan tehdä pääjaottelu kahteen ryhmään eli merivesialtaisiin ja murtovesialtaisiin.  Tässä kirjasessa perehdytään kuitenkin ainoastaan merivesiakvaarioihin.

Merivesiakvaariot voidaan jaotella useallakin eri tavalla.
Nilsen & Fosså ovat kirjassaan Modern Coral Reef Aquarium¹ jaotelleet ne seuraavalla tavalla:

Näistä kolme ensimmäistä voisivat olla aloittelijalle sopivia vaihtoehtoja, vaikkakaan kala-akvaario ei oikeastaan ole riutta-akvaario. 

Koska hyvin usein riutta-akvaarion kohdalla kysytään hintaa, voisi jaottelu tehdä käytettävän rahan mukaan:

Tuo yllä oleva jaottelu tuntuu varmaan aika oudolta, mutta jo tässä vaiheessa on parasta mainita, että merivesiakvaario harrastuksena on huomattavasti kalliimpi kuin makeavesiakvaarioiden harras­taminen. Lisäksi se vaatii enemmän teoreettista paneutumista kuin makeavesipuoli.  ”Puoliksi” harrastaminen ei onnistu ja johtaa vain eliöstön ja rahojen menettämiseen.
Kokonaiskustannukset ovat usein tärkein peruste sille, minkä tyyppisen altaan aikoo perustaa.  On muistettava, että upeat riutta-altaat eivät ole koskaan halpoja ja rahanmenoon on syytä varautua.  Epäonnistumisten suurin syy on yritys säästää rahaa väärissä paikoissa.

Kolmas jaottelutapa voisi olla valomäärään perustuva.  Tämä jaottelu vastaa hyvin pitkälle samaa kuin rahaan perustuva jaottelu.

Valaistustarvikkeet ovat kalliita, mutta kun käytetään enemmän valoa, voidaan hankkia monipuoli­sempaa eliöstöä, jota varten on puolestaan hankittava erilaisia lisälaitteita kuten kalkkireaktori jne. – kustannukset siis kasvavat.

Jaottelu voidaan tehdä myös seuraavasti:

Seuraavaksi tutkitaan tarkemmin näitä kahta viimeisintä ryhmittelytapaa eli allastyypin mukaista sekä valomäärän mukaista jaottelua.

Komea siipisimppu (Juha Posio)

Makean veden akvaarion omistajat varmaankin miettivät yhtenä hyvin vahvana vaihtoehtona akvaarion perustamista, jossa on pelkästään kaloja.  Vastaahan se ehkä parhaiten makeavesiakvaarioita ja on laitekustannuksiltaan yksi halvimmista ratkaisuista.  Yleinen käsitys on myös se, että kala-akvaarion pitäminen on helpompaa kuin riutta-akvaarion pitäminen.  Tämä tieto on väärä.  Kalat, erityisesti jos niitä on paljon, aiheuttavat suuren biokuorman altaaseen ja siksi mekaanisen suodatuksen on oltava hyvin toimiva.  Vastaavasti riutta-akvaario, jossa on vain vähän kaloja ja paljon elävästä kivestä peräisin olevaa eliöstöä, ”hoitaa” itse itseään biologisen suodatuksen (elävän kiven) ansiosta eikä mekaanisen suodatuksen osuus ole yhtä vaativa. Pieneliöstö ei juuri tarvitse ruokintaa, mutta valon tarve on kuitenkin vähäisimmilläänkin selvästi suurempi kuin pelkässä kala-altaassa. Pieneliöstö ei myöskään sairasta kuten kalat, ja siten riutta-akvaariosta tulee ”vaikea” vasta sitten, kun sen kalamäärä kasvatetaan suureksi.

On myös muistettava, että kala-allas akvaariotyyppinä on kovin yksitoikkoinen riutta-akvaarion verrattuna.  Ainoina kaunistuksina ovat siis pelkät kalat, jotka tosin voivat olla hyvinkin komeita ja värikkäitä.

Normaalisti syy kala-akvaarion perustamiseen on harrastajan halu hankkia sellaisia kaloja, joita ei voi sijoittaa tyypilliseen riutta-akvaarioon, koska ne eivät ole ns. riuttaturvallisia ts. tällaiset kalat voivat syödä koralleja, toisia pieniä kaloja tai selkärangattomia.  Tällaisia erityyppisiä ei-riuttaturvallisia kaloja voidaan sijoittaa helposti samaan altaaseen, ja näin harrastaja pääsee ihailemaan todella kauniita ja värikkäitä kaloja.

Tällainen allastyyppi on hankintakustannuksiltaan suhteellisen halpa, koska sen toiminnan kannalta kalleimmat komponentit ovat itse allas ja vaahdotin. Myöhemmin kalojen osuus kokonaiskustannuksissa saattaa kasvaa hyvinkin huomattavaan osaan. Valaistus voi olla suhteellisen heikkoa, koska altaassa ei kasva valoa tarvitsevaa eliöstöä eikä siten lisää kustannuksia.

Kala-akvaario jossa parvi pyjamakaloja

Tällainen akvaario on jo paljon lähempänä ns. riutta-akvaariota jo pelkästään ulkonäöllisesti.  Elävän kiven sijoittelu sekä mahdollisesti ohuen hiekkakerroksen lisääminen altaan pohjalle antaa akvaariolle riuttamaista tuntua. Biologisena suodattimena toimivassa elävässä kivessä tulee mukana hyvin paljon pientä eliöstöä, jota on myös hyvin mielenkiintoista tarkkailla. Kivistä alkaa kasvaa erilaista kasvustoa valaistuksen voimakkuudesta riippuen. Erilaiset sienet kasvavat heikossakin valossa.

Tällainen allas on jo selvästi kalliimpi ratkaisu, koska elävä kivion kallista ja mahdollinen parempi valaistus nostaa kustannuksia (Mariusz Kluzniak - Lontoo).

Kuten nimikin kertoo, sisältää tällainen allas pehmytkoralleja.  Altaassa on tyypillisesti pohjalla joko ohut kerros korallihiekkaa tai ns. syvä hiekkapeti (eng deep sand bed eli DSB). Hiekan päälle sijoitetaan elävää kiveä, ja joko pohjaan tai kiviin kiinnitetään pehmytkoralleja.

Altaassa asustaa tietysti myös kaikenlaisia pieniä öttiäisiä, jotka ovat tulleet kivien mukana, sekä kaloja ja selkärangattomia, joita ostetaan kaupasta.  Mitä tahansa ei tietenkään voi ostaa, koska on huomioitava lajien yhteensopivuus.  Esimerkiksi koralleja syövät kalat on unohdettava. Luonnollisesti myös pehmytkorallit ostetaan kaupasta tai kavereilta fragmentteina eli pistokkaina.  Elävän kiven mukana tulee mitä todennäköisimmin joitakin koralleja, mutta joskus saattaa kestää jopa vuosia ennen kuin ne alkavat kasvaa.  Akvaario voi sisältää todella paljon erilaista eliöstöä, jota on hauska seurata.  Tällainen allas on kustannuksiltaan astetta kalliimpi kuin kala-akvaario.

Valaistuksesta aiheutuu lisäkustannuksia, koska sen on oltava tehokasta. Lisäksi on hankittava kalkkiveden syöttöjärjestelmä, koska korallit tarvitsevat kalkkia rankansa rakentamiseen.  Veden virtauksen on oltava altaassa voimakasta ja tähän tarvitaan virtauspumppuja, jotka puolestaan tuovat lisäkustannuksia.
Tällainen akvaario muuttaa asuaan hyvinkin nopeasti, koska pehmytkorallit kasvavat nopeasti.

Kuvassa komeilee riutta-allas, joka sijaitsee Tampereella ja valittiin Reefcental.comin kuukauden altaaksi elokuussa 2005 (Aleksandr Pyndyk).

Tämä on periaatteessa yhdistetty pehmyt- ja kivikoralliakvaario.  On paljon harrastajia, jotka haluavat kasvattaa molempia korallityyppejä. Käytännössä, vaikka haluaisikin pitää vain kivikoralleja, on altaassa kuitenkin aina jokunen pehmytkoralli. Käytännössä voidaan käyttää pehmytkorallityyppistä allasta, jolloin siihen valitaan kivikoralleja, jotka tulevat toimeen hiukan vähemmälläkin valomäärällä.  Yleisimpänä vaihtoehtona on kuitenkin kivikoralliallas, jossa on myös pehmytkoralleja.

Kuvassa on akvaario, joka sijaitsee Hollolassa ja valittiin Reefcental.comin kuukauden altaaksi kesäkuussa 2003 (Marko Haaga).

Nilsen & Fossån Reef Secrets -kirjassa on esitetty muutamia hyvin mielenkiintoisia biotooppialtaita, jotka jäljittelevät esimerkiksi jotakin riutan läheisyydessä olevaa aluetta kuten laguunia tai meriheinäpohjaa.  Mikäli valoa on riittämiin, sopisi tällaiseen kasvamaan vaikkapa alla kuvassa olevia kivikoralleja: Montipora digitata, Catalaphyllia jardinei tai Nemenzophyllia turbida.

Esimerkkinä biotooppialtaasta voisi olla vaikkapa Pizzavuokkoallas², joka rakennettaisiin noin 150 litran akvaarioon.  Pohjalle tulisi paksu korallihiekkakerros, alle karkeampaa ja pinnalle hienompaa korallihiekkaa, muutama elävä kivi reunoille, vähän makrolevää sekä pizzavuokko, jonka kanssa vuokkokalat ja vuokkoravut eläisivät symbioosissa.

Valaistuksena olisi 3 kpl päivänvaloloisteputkea ja yksi sinivaloputki.  Vettä puhdistaisi pieni altaaseen ripustettava vaahdotin ja vettä kierrättäisi pieni pumppu.  Korvausveden mukana syötettäisiin kalkkivettä.

.

Tällaisessa akvaariossa asustaa ensisijaisesti koralleja, jotka viihtyvät vähäisessä valossa tai eivät ole riippuvaisia fotosynteesistä. Asukkaita ovat erilaiset sienet, polyypit, aurinkokorallit ja erityisesti fotosynteesistä riippumattomat gorgoniat, selkärangattomat eliöt ja tietenkin kalat.  Myös makrolevä saattaa kasvaa siellä.

Veden virtaus altaassa on joko vähäistä tai keskikovaa, ja valaistuksena käytetään yleensä loisteputkivalaisimia. Altaat ovat kooltaan yleensä pieniä.

Tällaisessa akvaariossa asustaa normaalisti pehmytkoralleja ja suuripolyyppisiä kivikoralleja, joille on tarjottava riittävästi valoa, koska ne ovat riippuvaisia fotosynteesistä.  Myös makrolevät kasvavat tällaisessa valossa. Asukkaiksi sopii myös osa simpukoista sekä tietenkin selkärangattomat ja kalat.

Veden virtaus on keskikovaa jäljitellen riutan etureunan virtauksia.  Virtauksen aikaansaamiseen käytetään yleensä ns. virtauspumppuja, mutta myös tavalliset suurehkon virtauksen aikaansaavat pumput sopivat käyttöön. Allas voi olla kooltaan suuri tai pieni.

Tällainen akvaariojärjestelmä on kustannuksiltaan korkeahko, koska valaistukseen käytettävät tehokkaat loisteputkivalaisimet (T5) ja/tai monimetallivalaisimet nostavat kustannuksia selvästi.  

Ensisijaisia asukkaita ovat pienipolyyppiset kivikorallit ja intensiivistä valaistusta tarvitsevat simpukat. Muun tyyppisiä koralleja voidaan myös pitää akvaariossa, mutta ne tulevat ”marssijärjestyksessä” seuraavina.  Makrolevää tulisi välttää, tosin Halimeda on yksi harvoista hyväksyttävistä makrolevistä tämäntyyppisessä altaassa.

Veden virtaus on voimakasta, ja sen aikaansaamiseksi tarvitaan ns. virtaus­pumppuja. Niitä ohjataan erillisellä ohjausyksiköllä, jotta voitaisiin jäljitellä riutan rintaman kovia virtauksia. Allaskoko on yleensä suuremmasta päästä, koska valolähteenä käytetään yhtä tai useampaa monimetallivalaisinta. Näiden tuottama lämpö on helpommin hallittavissa suurella vesimäärällä.

Tämä akvaariojärjestelmä on kustannuksiltaan kallis suuresta valontarpeesta ja voimakkaasta veden virtauksesta johtuen. Myös käyttökustannukset ovat huomionarvoisia. On muistettava myös se, että pienipolyyppiset kivikorallit ovat hankintahinnoiltaan muita koralleja kalliimpia.

1) Nilsen & Fosså - The Modern Reef Aquarium vol.1: sivut 127-158
2) Nilsen & Fosså - Reef Secrets: sivu 47