Käynnistystoimet

 

Akvaarion käynnistämiseen on esitetty vuosien varrella hyvin monta erilaista keinoa.  Yksi raaimmista on sellainen, jossa kaksi vuokkokalaa laitetaan uimaan akvaarioon, jossa on vain suolavettä. Kalojen lisäksi sinne heitetään vain pakastekatkarapu.  Katkaravun mädäntyminen ja kalojen virtsa saavat ammoniakkivaiheen alkamaan ja näin biologinen kierto käynnistyy.  Kuten edellä opittujen asioiden perusteella tiedetään, ei tällainen käynnistystapa ole pelkästään julma kaloja kohtaan vaan myös sellainen, jossa esim. typpivaihe jää osittain kesken.  Onneksi tällainen toiminta on jo historiaa.

Toisena (ja mahdollisesti oikeana tapana) käynnistäminen voitaisiin tehdä ensin pelkän pohjahiekan avulla. Kun käynnistyminen on tapahtunut, lisätään hiukan elävää kiveä.  Kun tämä kypsyminen on saatu loppuun, lisätään loput elävästä kivestä.  Näin tehtynä suurin osa elävästä kivestä pääsisi ”melkein” kypsyneeseen altaaseen eikä kivissä oleva eliöstö joutuisi käymään läpi rankkaa myrkyllistä ammoniakki- ja nitriittivaihetta.  Tällainen käynnistyminen tapahtuu hitaasti ja akvaario käy läpi useita ammoniakkipiikkejä.

Jatkossa kerrotaan kuitenkin kaikkein yleisin tapa eli käynnistämisen siten, että pohjahiekka ja kaikki elävä kivi laitetaan kerralla akvaarioon.

 

Laitteiden asennus

Kaikkien laitteiden asennus on tehtävä todella huolellisesti.  Tähän pätee vanha kirvesmiehen ohje ”ensin mittaus kaksi kertaa ja sitten sahaus”.  Jalustan on oltava riittävän tukeva ja kestettävä suurella varmuudella akvaarion, veden ja muun sisällön kokonaispaino. On myös hyvä tarkistaa, että lattia kantaa akvaarion ai­heut­taman kuorman.  Puulattioille jaloista aiheutuva pistekuorma on pahinta.  Jalustan ja akvaarion väliin olisi hyvä laittaa 10 mm styroksilevy, joka häivyttää mahdolliset jalustassa olevat epätasaisuudet.

Itse akvaarion ja putkistojen tiiviys on tarkistettava ihan hanavettä käyttäen.  On nimittäin jonkinmoinen ihme, ellei kokoamisen jälkeen löydä yhtäkään tihkuvaa liitosta. Tarvittavat korjaukset on helppo tehdä vielä tässä vaiheessa. Myös altaassa tapahtuvat toiminnot olisi hyvä kokeilla etukäteen – myös sähkökatkosten simulointi.

 


 

Suolaveden valmistus

Suolaveden valmistaminen tehdään aina erillisessä astiassa, ei koskaan itse akvaariossa. Astiaan laitetaan puhdistettua (RO, DI tai RO/DI) vettä ja suolaa, joka sekoitetaan oikeassa suhteessa veteen. Veden annetaan seisoa vähintään yön yli.  Aloitusvaiheessa tulee houkutus tehdä vesi suoraan akvaarioon, mutta tästä ei ole oikein hyötyä, koska sitä ei voida tehdä kuitenkaan kovinkaan paljon kerralla. Riuttarakenteiden rakentaminen elävästä kivestä täysinäisessä akvaariossa ei nimittäin ole kovin mielekästä puuhaa. Lisäksi, jos korallihiekan lisää veteen, samentuu vesi niin pahasti, että joutuu odottelemaan veden kirkastumista ennen kuin pääsee asettelemaan elävää kiveä. Kuitenkin jos akvaario on kooltaan pieni, voidaan aloitusvaiheessa suolavesi sotkea suoraan altaassa. Virtauspumput ovat oiva keino veden sekoittamiseen.

Suolana käytetään tähän tarkoitukseen valmistettua hyvälaatuista erikoissuolaa, jota saa ostettua hyvin varustetuista akvaarioliikkeistä.  Tavallinen merisuola tai ruokasuola ei missään tapauksessa tule kysymykseen.

Veden puhtautta ei voi liiaksi painottaa, joten muistin virkistämiseksi voisi asian lukaista uudemman kerran täältä.

 


 

Riuttarakenteiden tekeminen

Harrastajan tulisi nähdä mielessään miltä hänen akvaarionsa tulee näyttämään vuoden kuluttua eli olisi tehtävä suunnitelmat rakenteista riittävän aikaisin, jotta altaan muoto ja mitat tulee huomioitua jo altaan hankintavaiheessa.  Kun riutan muodon on sisäistänyt itselleen, jäävät käynnistämisen jälkeiset kivien uudelleen­järjestelyt vähäisiksi.

Jos rakennetta alkaa miettiä vasta täytön yhteydessä ja tekee sen ”tehdään se nyt näin” -periaatteella, voi olla varma, ettei eliöstö tule viihtymään hyvin.  Tämä johtuu siitä, että sitä tullaan häiritsemään elävän kiven uudelleensiirtelyn vuoksi.

On aivan selvää, että täysin tyydyttävää lopputulosta ei saada ensi yrittämällä, mutta mitä vähemmän uudelleenjärjestelyjä, sitä parempi.

 

Tukirakenteet

Elävän kiven sijoittelu altaaseen ei oikein onnistu pelkästään latomalla niitä päällekkäin altaaseen.  Rakenteen on oltava riittävän tukeva, jotta se ei luhistu mis­sään vaiheessa.  Eliöstö asettaa sille omat vaatimuksensa.  Jotkut eliöt kaivavat pohja­hiekkaa kivien alta ja pelkästään tämä voi romahduttaa huonosti rakennetun kasan.

PVC- muovista rakennettu ”räkki”, johon pujotetaan elävää kiveä. Putket ovat Ø12 mm samoin kuin kiviporan terä.

 

PVC -putkista voi rakentaa tukikehikoita, joilla rakennetta voidaan tukea.  Jotkut rakentavat hyllyrakenteita, joihin elävä kivi sijoitellaan ja kiinnitetään nippusiteillä.  Toiset tekevät rakenteita, joihin voidaan pujottaa elävää kiveä, johon on tehty kiviporalla ensin reikiä. 

Tärkeintä on kuitenkin, että isoimmat kivet tulevat pohjimmaisiksi.  Rakenteen tulee olla sisäosiltaan harva ja avoin, jotta sinne jää eliöstön tarvitsemia piilopaikkoja.  Monet kalat tarvitsevat esim. luolia piiloutuakseen. Toisaalta monet kalat tarvitsevat paljon uimatilaa. 

Tämän vuoksi rakennelma ei voi olla sellainen, että pelkästään altaan etuosassa on kapea kaistale, jossa kalat pääsevät kunnolla uimaan.  Ulkonäöllisesti lopputuloksen olisi oltava sellainen, että katsoja saa vaikutelman riutasta – ei kasasta kiveä.

Tämä saattaa olla vaikeaa, mutta onneksi kasvavat korallit kuitenkin peittävät ”rakennevirheitä”.   Altaan muoto vaikuttaa paljon rakennelmiin.  Kapeaan altaaseen on kovin vaikea saada syvyysvaikutelmaa, joten kivet on melkein pakko sijoittaa takaseinää varten.  Vedenkierto on myös huomioitava ja mietittävä siten, ettei altaaseen jää alueita, joilla vesi ei pääse kiertämään juuri lainkaan.

Erityisesti pienten akvaarioiden suunnittelu on tärkeää, sillä niihin ei voi tehdä rakenteita kovin monella tavalla. On myös etukäteen mietittävä, mitä eliöstöä sinne on tulossa.  Lopputulokseltaan pieni akvaario voi olla yhtä kaunis ja näyttävä kuin isokin (mutta paljon halvempi).

Mikäli allas on syvä, on hyvä rakentaa korkeampia kohtia sellaisille koralleille, jotka vaativat kovan valomäärän (esim. kivikorallit).  Näin voidaan myös säästää valaisi­mien hankintakustannuksissa.  Jos halutaan kasvattaa pelkästään kivikoralleja, on rakenteen oltava hyvin avoin, jotta mahdollisimman moni koralli olisi kasvamassa suorassa valossa.  Niille on myös muistettava jättää riittävästi kasvutilaa.

Elävän kiven ja muiden rakennusaineiden käyttöä altaan rakentamisessa käsitel­lään hyvin Nilsen & Fosså – The Modern Coral Reef Aquarium vol.1:ssä sivuilla 111–123 sekä Nilsen & Fossån kirjassa Reef Secrets sivuilla 49–53.

 


 

Pohjahiekka

Korallihiekka altaan pohjalla luo mielikuvan hiekkavyöhykkeestä, josta nousee riuttaseinämä.  Korallihiekkakerroksen paksuus onkin sitten aihe, josta löytyy yhtä monta mielipidettä kuin on harrastajaa.  On harrastajia ja asiantuntijoita, jotka suosi­vat ohutta hiekkakerrosta ja sellaisia, jotka vannovat paksun hiekkapetin toimivuu­teen.  Oli niin tai näin, jotkut kalat vaativat paksun hiekkapohjan eli jos niitä aikoo pitää altaassaan, on valinta selvä.  On myös koralleja ja simpukoita, jotka viihtyvät hiekkapohjalla ja siksipä niitä varten on jätettävä vapaa hiekka-alue

Rahan säästämiseksi harkittavaksi voi tulla muunkinlaisen pohjahiekan käyttö.  Tällaista voisi olla esimerkiksi kvartsihiekka.  Koska sen raetyyppi on erilaista ja terävämpää kuin korallihiekan, voivat pohjaan kaivautuvat eliöt kärsiä tästä.   Suomessa on vähän kokemuksia kvartsihiekan käytöstä, mutta sen verran kuitenkin, ettei se oikein tunnu toimivan.  Kun normaalisti esim. 10 cm paksussa korallihiekkapetissä eliöstö kaivautuu eri syvyyksille, on kvartsihiekkapetissä kaikki eliöstö max. 2 cm syvyydellä.  Kvartsihiekka on liian tiivistä toimiakseen kunnolla pohjahiekkana.  Myös kommentti “sokerimaista” kuvaa kvartsihiekan ulkonäköä.

Paksusta hiekkapetistä (DSB) on enemmän täällä.

 


 

Altaan täyttäminen

Kun pohjalle on ensin laitettu haluttu määrä pohjahiekkaa, aloitetaan riuttaraken­nel­man tekeminen.  Elävää kiveä kannattaa levittää näkyville isompi määrä, jotta niis­tä voisi valita sopivimmat kivet kuhunkin kohtaan.  Kiviä ei tietenkään kannata pitää kuivilla pitkiä aikoja, jotta niissä oleva eliöstö ei kärsi.

Altaaseen kaadetaan vettä siten, että hiekka ei pääse pahasti sotkemaan sitä.  Hyvä tapa on laittaa pohjalle astia, johon vettä sitten pumpataan, lapotaan tai kaa­de­­taan. Tämän astian reunojen ylitse vesi sitten valuu rauhallisesti altaaseen.  Kun vettä on kymmenkunta senttiä hiekkapinnan yläpuolella, aletaan asetella elävää kiveä altaaseen.  Työn edistyessä ja elävän kiven rakenteiden noustessa lisätään vettä siten, että kivet ovat koko ajan veden alla.

Välillä kannattaa pitää taukoja ja tutkailla työnsä tuloksia ja miettiä, onko asetelma suunnitelman mukainen.  Tässä vaiheessa muutosten teko on vielä helppoa erityi­sesti pohjarakennelmien osalta.

Kun kaikki kivet on saatu aseteltua paikoilleen, täytetään allas haluttuun korkeuteen asti, ja käynnistetään vaahdotin ja pumput.

 

Pari päivää vanha akvaario ja sama 13 kuukautta myöhemmin.

 

Lopputulos on hyvin kaukana siitä, miltä akvaario tulee näyttämään vuoden kuluttua.  Kyseessähän on lasiastia, joka on täytetty kivellä, ja siltähän se tässä vaiheessa näyttääkin.
Tästä eteenpäin alkaa odottelu.  Se vaatii harrastajalta kärsivällisyyttä.  Kuitenkin tulevaisuuden kannalta tulee pidättäytyä kaikista kiiruhtamisen kiusauksista kunnes allas on valmis kutakin uutta vaihetta varten.  Tässä harrastuksessa ei ole olemas­sa oikotietä onneen.

 

 

 

 

 

 

 

8 kuukautta käynnistämisestä.  Akvaario on irti seinästä ja pelit seinillä – tulee lisää katsomiskulmia

 


 

Seuraavassa kohdassa kerrotaan siitä, mitä akvaariossa tapahtuu ja millaisia levävaiheita se käy lävitse aikajaksolla 0-12 kk.  Harrastaja voi itse vaikuttaa lyhentävästi näihin vaihei­siin.  Esimerkiksi korvausveden laatu vaikuttaa suoraan siihen, kuinka pitkään esi­merkiksi rihmalevää esiintyy akvaariossa.